Panzanella on kesäinen, raikas tuulahdus Toscanasta. Jos sinulla on kaapissa muutaman päivän vanhoja vaalean leivän siivuja, tämä on resepti, jossa voit hyödyntää ne. Alkuperäisessä reseptissä käytetään toscanalaista leipää, joka on suolatonta, mutta toki muunlainenkin leipä käy. Leipä liotetaan vedessä pehmeäksi mössöksi ja sen jälkeen siitä puristetaan vesi pois. Leipämössö hienonnetaan sormin mahdollisimman hienoksi ja sekaan laitetaan tomaattia, kurkkua, sipulia ja basilikan lehtiä. Seos maustetaan vielä suolalla ja mustapippurilla ja höystetään vielä maun mukaan valkoviinietikalla ja oliiviöljyllä.
Maukas panzanella sopii kesähelteillä
alkupalaksi tai myös pääruuaksi.
Italiassa on tapana syödä mahdollisuuksien mukaan satokauden tuotteista tehtyä ruokaa. Munakoisojen aika on kesällä ja niistä saa tehtyä monia erilaisia ruokia. Munakoisorullat on hyvin samantapainen ruoka kuin parmigiana di melanzane. Ruuasta tulee aika tuhti, jos munakoisoviipaleet leivittää ja friteeraa, mutta me teimme kevyemmän version paahtamalla munakoisosiivut parilalla. Sen voi toki tehdä myös uunissa, jos ei satu omistamaan parilaa. Ruoka on myös melko helppotekoinen, etenkin jos grillaat munakoisosiivut uunissa. Paahtamalla parilalla tai grillaamalle muinakoisot uunissa, saat ruuasta kevyen, kesäisen aterian.
Papupasta on helppotekoinen ja maukas ruoka, josta on niin monta versiota kuin on tekijöitä. Toiset laittavat siihen mukaan pekonia tai todella rasvaista siankylkeä, mutta me teemme siitä yleensä hieman kevyemmän ja terveellisemmän version, joka on kuitenkin hyvin ruokaisa ja herkullinen. Keitinveteen voi halutessaan lisätä myös laakerinlehden.
Nämä friteeratut kukat ovat tyypillinen kesäinen alkupala, ainakin Napolin seudulla. Ne ovat herkullisia ja helppoja valmistaa. Jos sinulla on kesäkurpitsan taimia kasvamassa, niin niistä kannattaa käyttää hyväksi myös kukat. Ne voidaan tehdä myös täytettyinä. Täytteen voi tehdä omien makumieltymysten mukaan. Siinä voi käyttää esimerkiksi ricottaa tai mozzarellaa ja kinkkua. Me teimme tällä kertaa kuitenkin ihan yksinkertaisia, pelkällä taikinalla kuorrutettuja friteerattuja kukkia. Tähän reseptiin voi käyttää sekä kurpitsan että kesäkurpitsan kukkia.
Ei syksyä ilman kantarellirisottoa. Tänä vuonna kantarellisato on ollut erittäin hyvä, niin tätä herkkua saa varmasti syödä vielä uudemmankin kerran. Kasvisrisottojen valmistuksessa kannattaa muistaa, että määrät eivät ole niin gramman päälle. Eli jos haluat kasvispitoisemman ruoan, niin lisää silloin kasvisten määrää riisiin verrattuna, tai voit tietenkin tehdä myös päinvastoin. Valmistus menee kuitenkin aina samaan tapaan. Ensin kuullotetaan kasviksia (mistä milloinkin risoton tekee), sen jälkeen lisätään riisi, annetaan sen paahtua hieman, sitten on viinin vuoro, sen jälkeen kasvisliemi ja lopuksi voi ja juusto.
Tämä munakoisovuoka on todella herkullinen ja riittää sinällään koko ateriaksi. Ohjeemme on hieman kevyempi versio perinteisestä, sillä munakoisoviipaleet grillataan, kun ne alkuperäisessä versiossa friteerataan. Lopputulos on kyllä yhtä maukas, mutta hieman vähemmän raskas. Tomaattikastikkeen sijasta voi käyttää myös pelkkää paseerattua tomaattia, mutta jos näkee hieman enemmän vaivaa kastikkeen teossa, niin ruuan mausta tulee parempi, eikä tarvitse kokoamisvaiheessa lisäillä suolaa ym. mausteita.
Jos pizzasta täytyy tehdä vielä epäterveellisempi ja herkullisempi versio, niin tässäpä olisi yksi. Friteeratuissa pizzoissa on hieman isompi työ tavalliseen pizzaan verrattuna, mutta lopputulos kyllä maksaa vaivan. Esimerkiksi nuorison synttärijuhliin nämä ovat erinomaisia, mutta valmistus on ajoitettava niin, että ne voidaan syödä kuumina, heti valmistuttua, kuten yleensä kaikki friteeratut ruuat.
Sesonkikasviksista saa helposti maistuvan lasagnen. Tässä tapauksessa tosin peston vahva maku peittää alleen kesäkurpitsan vähän liiankin miedon maun. Tällä kertaa päästimme itsemme helpommalla ja ostimme peston ja lasagnelevyt valmiina. Lasagnelevyjä ei ole välttämätöntä keittää ennen paistoa, mutta sillä tavoin saa paistoaikaa hieman lyhennettyä. Lasagne pysyy myös mehevämpänä, kun levyt ovat ensin kiehuneet hieman vedessä. Niitä ei kuitenkaan kannata keittää liian kauaa, muutama minuutti riittää.
Kerrotaan, että pizza margherita olisi valmistettu ensimmäisen kerran vuonna 1889, Brandi-nimisessä pizzeriassa Napolissa, Italian kuningatar Margheritan kunniaksi. Sen vuoksi pizza margheritan punainen (tomaattikastike), valkoinen (mozzarella) ja vihreä (basilika) väri symbolisoivat Italian lippua. Joidenkin tutkimusten mukaan kuitenkin margherita-pizza olisi kuitenkin kehitetty Napolissa jo melkein vuosisata aiemmin. Oli niin tai näin, niin pizza Margherita on suosituin napolilaisista pizzoista ja sitä on ehdottomasti maistettava, jos matkustaa Napoliin.
Pizzataikina on yksinkertaisuudessaan
vain vettä, jauhoja, hiivaa ja suolaa, mutta sen kohottamiseen saa
varata runsaasti aikaa. Perinteisesti napolilaiset pizzat paistetaan
puulämmitteisessä pizzauunissa, jota lämmitetään tunteja ennen
paistamisen aloittamista, ja jossa palaa sivussa tuli koko paiston
ajan. Pizzauunin katto on kupolin mallinen ja sen lämpö noin 400
astetta. Yksi pizza paistuu hetkessä ja sen paiston kanssa on oltava
todella huolellinen, koska pizza voi herkästi palaa uunin kuumuuden
vuoksi.
Kotiuunissa paistettua pizzaa ei
tietysti voi verrata aidon pizzauunin tuotokseen, mutta kyllä
sähköuunissakin saa aikaan ihan kohtuullisen pizzan. Siinäkin on
muistettava, että uunin on oltava mahdollisimman kuuma, eikä
paistoaika ole kuin kymmenisen minuuttia.
Usein pizzataikinaan lisätään edellisten aineiden lisäksi myös oliiviöljyä. Meidänkin pizzaohjeeseen kuuluu lisäksi oliiviöljyä ja ripaus sokeria hiivan aktivoimiseksi.
Risotto on tyypillinen
pohjoisitalialainen riisiruoka, mutta se on tunnettu ympäri
maapalloa. Siitä saa helposti sekä kevyen dieettiruoan että
tuhdimman annoksen, josta riittää sulateltavaa pidemmäksikin
aikaa. Kevyempään versioon voi rasvana käyttää esimerkiksi
pienen määrän oliiviöljyä ja lisäämällä kasvisten määrää.
Voin voi myös kokonaan jättää pois, vaikkakin se antaa risotolle
pehmeämmän maun ja hienomman ulkonäön. Myös juuston voi jättää
laittamatta, jos haluaa hyvin kevyen risoton, mutta tottahan myös
siitä maku hieman kärsii.
Risotto on siitäkin kiva ruoka, että
sen kanssa voi hyvin soveltaa ohjetta maun mukaan. Jos haluaa käyttää
ruuassa enemmän kasviksia, niin risoton kanssa se on helppoa.
Erikokoiset ja eri ikäiset ihmiset syövät tietenkin erikokoisia
ruoka-annoksia, mutta riisin määrän voi laskea suurin piirtein 100
grammaa henkilöä kohden, niin silloin risottoa tulee yleensä
riittävästi. Tietysti, jos on paljon raavaita miehiä syömässä,
niin silloin on syytä nostaa riisin määrää ja lasten kohdalla
tietysti päinvastoin.
Risottoja on paljon monenlaisia. Eri
kasviksista saa hyvin erilaisia risottoja: mm. sienistä,
kurpitsasta, kesäkurpitsasta, pinaatista, salaattisikurista ja
punasikurista. Äyriäisrisotto on erittäin herkullinen ruoka, mutta
Suomesta siihen on melko vaikeata saada hyviä ja tuoreita äyriäisiä.
Pakasteäyriäisistä saa kuitenkin kohtuullsen hyvin valmistettua
korvaavan version. Hyvin tunnettu on myös risotto alla milanese
(milanolaiseen tapaan valmistettu risotto), joka on hienon keltainen
väriltään. Upean värinsä se saa sahramista. Sen valmistuksessa
käytetään luuydintä ja usein myös laardia, mutta kotioloissa sen
voi valmistaa käyttämällä rasvana öljyä ja voita ja lopputulos
on sellaisenakin hyvin maukas. Joissakin risotoissa käytetään
valkoviinin sijaan punaviiniä ja se antaa myös ruualle oman
erikoisen värinsä.
Jos risottoa jää tähteeksi, niin sitä ei missään nimessä kannata heittää menemään. Toki sen voi lämmittää ja syödä seuraavana päivänä risottona, mutta siitä saa mainiosti esimerkiksi alkupaloja. Voit muun muassa pyörittää risotosta pieniä palloja ja paneroida ja friteerata ne.
