suomalaisittain
Suklaasalami (salame di cioccolato) on helppotekoinen, hauskan näköinen ja erityisesti lasten suuri herkku. Sen valmistuksessa käytetään muun muassa suklaata, voita, sokeria, kaakaojauhetta ja keksiä. Siihen voi käyttää myös pähkinöitä ja joidenkin ohjeiden mukaan myöskin kananmunaa. Ulkonäöltään se muistuttaa oikeata salamia ja tomusokeri kuorrutus viimeistelee pinnan salamin kuorta muistuttavaksi.
Mantelisen ja suklaisen torta capresen sanotaan syntyneen vahingossa, kun caprilainen leipuri Carmine di Fiore joutui vuonna 1920 leipomaan kolmelle amerikkalaiselle alamaailman rikolliselle kakun. Tilanne oli jännittävä ja ehkä vähän pelottavakin ja niinpä hän huomasi kakun ollessa jo uunissa, että oli unohtanut kokonaan lisätä vehnäjauhon taikinaan. Tuloksena syntyi kuitenkin herkullinen ja rakenteeltaan omanlaisensa leivonnainen. Se on pinnalta rapeahko, mutta sisältä kostea ja pehmeä. Kakku oli suuri menestys ja amerikkalaiset halusivat mukaansa sen reseptin. Torta caprese on yksi harvoista italialaisista gluteenittomista leivonnaisista ja se on yksi tunnetuimmista Napolin seudun leivonnaisista.
Torta caprese al limone on perinteisestä torta capresesta kehitelty muunnos. Sen on kehittänyt amalfilainen leipuri Salvatore De Riso vuonna 2007. Sen valmistuksessa käytetään tumman suklaan sijasta valkosuklaata ja sitruunaa. Se on myös gluteeniton.
Joissakin ohjeissa torta capreseen laitetaan rommia tai likööriä ja appelsiininkuoriraastetta. Jotkut ohjeet sisältävät vain mantelijauhetta, tummaa suklaata, voita, kananmunaa ja sokeria. Me laitoimme mausteeksi myös rommia ja appelsiinin kuorta, mutta ehkä ensi kerralla koitamme ilman niitä. Sitruunaisessa versiossa voi on useissa ohjeissa korvattu oliiviöljyllä, mutta itse koimme sen leivontaan voimakkaan makuiseksi. Ehkä sitäkin voisi vielä koittaa, tai ehkä korvata se rypsiöljyllä, joka on miedomman makuista.
Napolin seudulla pääsiäiseen kuuluvat perinteisesti muun muassa tortano ja pastiera. Tortano on suolainen leipämäinen leivonnainen, jonka sisältä paljastuu herkullinen täyte. Täytteenä on salamia, kinkkua ja juustoa. Pastiera puolestaan on makea piirakka, jonka aromina maistuu hyvin vahvasti appelsiininkukka. Ohjeet löytyvät kuvaa tai kuvatekstiä klikkaamalla.
Jälleen on naisten päivä, jota on Italiassa vietetty jo 1900-luvun alkupuolelta saakka ja sen symbolina on mimoosapuun kukka. Siksi myös mimoosakakkua tarjoillaan useasti 8. maaliskuuta naistenpäivän kunniaksi. Mimoosakakun alkuperästä on hieman erilaisia tarinoita, mutta erään niistä mukaan, rietiläinen kokki Adelmo Renzi olisi osallistunut vuonna 1962 Sanremossa järjestettyyn leivontakilpailuun. Kunnioittaakseen kukkien kaupunkina pidettyä Sanremoa, hän teki kakusta mimoosan kukkaa muistuttavan, ja voitti sillä kilpailun. Alkuperäistä reseptiä ei ole kuitenkaan koskaan paljastettu.
Mimoosakakku tehdään sokerikakkupohjasta, joka kostutetaan sitrusmehulla ja -liköörillä (jotkut käyttävät ananasmehua), täytetään kreemillä ja kuorrutetaan kakkupohjan murusilla niin, että se muistuttaa mimoosan kukkaa. Linkkiä tai kuvaa klikkaamalla pääset ohjeeseen.
Castagnole al forno on laskiaisajan leivonnainen Italiassa. Ne tehdään tyypillisesti friteeraten, mutta ne voi tehdä myös uunissa, jolloin niistä saa hieman kevyemmän version. Ne ovat lähtöisin Pohjois-Italiasta ja vanhimpien löydettyjen reseptien historia ulottuu aina 1600-luvun lopulle saakka. Nykyisin niitä tehdään ympäri saapasmaata ja reseptit hieman vaihtelevat. Joissakin käytetään taikinassa ricottaa, vaikka sitä ei alkuperäisessä reseptissä ollutkaan. Me käytimme sitä leivonnassa ja teimme ne uunissa. Pintaan saisi kyllä varmasti paremmin väriä friteeraamalla ne.
Laskiaisen aikaan Italiassa syödään muutenkin melko raskaita ruokia, kuten esimerkiksi lasagnea ja erilaisia friteerattuja leivonnaisia. Lasagne alla bolognese on perinteinen jauheliha- ja valkokastikkeella täytetty lasagne, kun taas esimerkiksi napolilaiseen lasagneen laitetaan täytteeksi ricottaa, mozzarellaa, ragu-kastiketta ja pieniä lihapullia. Castagnole-leivonnaisten lisäksi laskiaisena leivotaan muun muassa migliaccio-kakkua ja chiacchiere-leivonnaisia.
Pandoro on Veronasta kotoisin oleva tunnettu joulun leivonnainen, joita löytyy jo marraskuusta lähtien jokaisesta marketista Italiassa. Se on omanlaisessaan, kahdeksansakaraisen tähden muotoisessa, vuoassa leivottu, tomusokerilla hunnutettava leivonnainen. Kaupasta ostettavassa pandorossa on aina pieni tomusokeripussukka mukana, jolla leivonnaisen voi koristella ennen tarjoilua. Itse leivottaessa pandoron valmistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Sen teko on monivaiheinen ja joka välissä on odotettava taikinan kohoamista. Lopputulos kyllä palkitsee vaivan. Suomesta on ehkä vaikea löytää oikeata pandoro-vuokaa, mutta kuka estää tekemästä sitä toisenlaisessa vuoassa.
Babà on yksi Napolin tunnetuimmista leivonnaisista ja sopii juhlaan kuin juhlaan. Babà on hyvin samantapainen kuin savariini, mutta sen valmistuksessa ei käytetä maitoa. Savariini myös tarjoillaan usein hedelmien tai marjojen sekä kermavaahdon kanssa. Babà sen sijaan syödään yleensä sellaisenaan, mutta joskus myös kreemin tai kermavaahdon kera.
Babàn leivonnassa käytetään omanlaisensa vuokaa, joka hieman levenee alhaalta ylöspäin ja niitä on pienistä, halkaisijaltaan noin viidestä sentistä, aina noin 20 senttiin saakka. Sen lisäksi sitä leivotaan myös isoihin rengasvuokiin. Me käytimme isoa rengasvuokaa ja pienet teimme ihan normaalissa muffinsivuoassa.
Kerrotaan, että babà olisi peräisin Lothringenistä, Ranskasta. Siellä Puolan entinen kuningas Stanislaw Leszczynski, joka oli luopunut kruunusta ja asettunut Ranskaan Lothringenin herttuaksi, kehitti tunnetusta gugelhupf-leivonnaisesta oman versionsa. Gugelhupf oli hänen mielestään liian kuiva ja hän päätti kostuttaa sitä rommilla sekä lisätä kuivattuja hedelmiä ja sahramia. Myös taikinan valmistukseen lisättiin kohotusvaiheita ja leivonnaisesta saatiin erittäin ilmava ja kuohkea.
Pariisissa babàn reseptiä muokattiin niin, että siitä poistettiin kuivatut hedelmät ja sahrami. Siellä se sai myös nykyisen kupolimaisen muotonsa.
Napoliin babà saapui 1800-luvulla. Napolin kuninkaan Ferdinand IV:n puoliso, Maria Karoliina, oli Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n vaimon, Marie Antoinetten sisar, ja sitä kautta myös babà kulkeutui Napoliin.
Le graffe napoletane, eli suomalaisittain perunamunkit, ovat muunnos itävaltalaisesta krapfen-leivonnaisesta. Niiden historia Napolin seudulla yltää 1700-luvulle, kun itävaltalaiset hallitsivat aluetta. Nykyisin ne ovat tyypillisiä karnevaaliajan, eli laskiaisen, leivonnaisia, mutta niitä löytää paikallisista konditorioista ympäri vuoden.
Alkuperäisen krapfenin taikinassa ei ole keitettyä perunaa, mutta napolilaisessa muunnoksessa on. Se tekee munkkien rakenteesta todella pehmeää.
Tänä pääsiäisenä päätimme tarttua vähän haastavampiin pääsiäisen ajan leivonnaisiin. Pastiera napoletana ja colomba pasquale ovat melko työläitä leivonnaisia, koska niiden tekemiseen kuluu hyvin paljon aikaa ja tekeminen on aloitettava vähintään paistamista edellisenä päivänä. Pastieran aromi, joka tulee appelsiininkukasta, voi tuntua oudolle, mutta jos siitä ei tykkää, voi siinä käyttää esimerkiksi ihan appelsiiniaromia. Appelsiininkukka-aromia voi olla muutenkin vaikeata löytää suomalaisista marketeista. Pastiera on hyvin tuhti piirakka. Alkuperäisen reseptin mukaan siinä käytetään laardia, mutta me laitoimme sen tilalle voita. Suomesta on hankala löytää myös keitettyä vehnää, jota käytetään pastieran valmistukseen, mutta korvikkeena voi käyttää esimerkiksi kokonaisia ohrasuurimoita. Alkujaan vehnänjyviä liotettiin ensin pitkään vedessä, ennen kuin ne keitettiin maidossa, mutta nykyisin Italiassa myydään jo valmiiksi esikeitettyä vehnää.
Pastieran alkuperästä on erilaisia legendoja. Erään pakanallisen myytin mukaan Partenope-seireeni asusti Napolinlahdella ja hänen melodista lauluaan kiitettiin seitsemällä eri lahjalla: jauhot symbolisoivat rikkautta, ricotta symbolisoi runsautta, kananmunat olivat hedelmällisyyden symboleja, maidossa keitetty vehnä symbolisoi eläin-ja kasvikunnan yhdistymistä, appelsiininkukka puolestaan Campanian maan tuoksua, mausteet olivat kansojen kunnianosoitus ja sokeri ylisti seireenin suloista laulua. Yhdistämällä nämä seitsemän ainetta, on luotu tämä ainutlaatuinen torttu.
Todennäköisesti sen kuitenkin kehittivät keskiajalla nunnat, jotka sekoittivat pääsiäisen ajan symbolisia aineksia ylösnousemuksen kunniaksi ja saivat aikaan yhden Napolin tunnetuimmista leivonnaisista.
Colomba pasquale on pääsiäisen ajan kohotettava leivonnainen, joka muistuttaa hieman joulun aikaan syötävää panettonea. Kuten panettone, myös sen sanotaan myös olevan kotoisin Lombardian maakunnasta, Pohjois-Italiasta, mutta myös sen historiasta on monenlaista tarinaa. Tarkemmat ajankohdat ja kyyhkysten määrät vaihtelevat hieman eri lähteiden mukaan. Osa tarinoista juontaa juurensa jopa longobardien aikaan 500-600-luvuille.
Yhden mukaan longobardien kuningas Alboino valloitti Pavian vuonna 572 ja kaupunkilaiset tarjosivat hänelle rauhaneleenä kyyhkysen muotoista leivonnaista.
Toinen tarina kertoo, että San Colombano -pyhimys, oli 610-luvulla ollut longobardihallitsijoiden tarjoamalla lounaalla, eikä voinut paaston takia syödä tarjolla olleita herkullisia liharuokia. Kuningatar Teodolinda ei ymmärtänyt ja loukkaantui tästä, jonka jälkeen pyhimys yritti lieventää tilannetta ja selitti, ettei voisi syödä lihoja, ennen kuin ne olisi siunattu. Sitten hän suoritti siunauksen ja teki ihmeteon muuttamalla tarjoilut valkoisiksi kyyhkysen muotoisiksi makeiksi leiviksi. Tällä hän teki vaikutuksen kuningattareen, joka lahjoitti pyhimykselle maa-alueen, jonne rakennettiin San Colombanon luostari. Tämän pyhimyksen symbolina on valkoinen kyyhkynen olkapäällä.
Kolmannen tarinan mukaan colomban alkuperä liittyisi Legnanon taisteluun, joka käytiin vuonna 1176. Lombardit voittivat taistelun Federico Barbarossaa vastaan ja juhlistamaan voittoa, valmistettiin erityisiä kyyhkysen muotoisia leivonnaisia kunnianosoituksena kolmelle kyyhkylle, jotka pysähtyivät taistelun aikaan lombardien tunnukselle ja loivat heihin rohkeutta.
Pääsiäisen tunnukseksi colomba tuli lopullisesti 1930-luvulla, kun Mottan leipomo päätti valmistaa panettonen tapaisen, kyyhkysen muotoisen kuorrutetun leivonnaisen, joka oli koristeltu manteleilla.
Muita pääsiäisen ajan leivonnaisia, muun muassa cassata al forno ja tortano, löydät viime vuotisesta julkaisustamme: https://italoruokaa.fi/paasiaisen-herkkuja/.
Olemme useana kesänä olleet Sardinian saarella Italiassa ja Sardiniahan on todella tunnettu upeista hiekkarannoistaan, kirkkaista vesistään ja aurinkolomailijalle se on oikea paratiisi. Meidän näkemyksemme mukaan kulinaristit saattavat kuitenkin pettyä saaren ruokakulttuuriin. Paikalliset erikoisuudet painottuvat lähinnä pecorino-juustoon, joka on kyllä erittäin hyvää, mutta pidemmän päälle aika yksipuolista. Toki tarjolla on erilaisia pastaruokia, joista ainakin saaren pohjoisosassa tyypillisenä esimerkkinä ovat culurgiones. Ne ovat perunalla, pecorinolla ja mintulla täytettyjä pastanyyttejä. Ravintoloissa tuodaan pöytään aina paikallista ohuen ohutta leipää, pane carasauta, joka saattaa aluksi vaikuttaa tylsälle, mutta kummasti leipäkori tyhjenee ruokaa odotellessa. Mutta erityisesti jäimme kaipaamaan paikallisia jälkiruokia. Seadat olivat niistä niitä harvoja, joita saatoimme ravintolassa tilata. Tokihan jos ei ravintolasta löydy sopivaa jälkiruokaa, niin aina on jätskibaareja, joista saa kyllä italialaiseen tapaan herkullista jäätelöä ja jos ei muu ruoka maistu, niin pizzerioita kyllä löytyy.