GENOVESE – sipulinen pastakastike

Genovese-pastakastike on yksi tyypillisimmistä esimerkeistä perinteisestä napolilaisesta gastronomiasta. Tosin siitä, miksi sitä kutsutaan genoveseksi, eli genovalaiseksi, ei ole tarkkaa tietoa. Arvellaan, että nimi voisi juontua 1300-1400-luvuille, kun sataman seudulla oli genovalaisia kokkeja, joiden eräänä annoksena oli hyvin sipulipitoinen kastike. Toisen tarinan mukaan erästä täysin napolilaista kokkia kutsuttiin Genovese-nimellä, ja koska tämä olisi ollut hänen kehittämä annoksensa, annettiin sille nimi kokin mukaan.

Oli tämän ruuan nimen historia mikä tahansa, se on erittäin maukas pastakastike, vaikkakin hyvin aikaavievä. Jos sitä haluaa syödä lounaaksi, on sen valmistus aloitettava kukonlaulun aikaan, tai tehtävä se valmiiksi jo edellisenä päivänä. On tärkeää leikata sipulit hyvin hyvin ohuiksi siivuiksi, niin ne kypsyessään sulavat ja muodostuu kreemimäinen, makeahko kastike.

CALAMARATA – MUSTEKALAPASTA

calamarata

Tämä pasta on aina ollut yksi perheemme suosikkeja. Se on helppo ja nopea valmistaa ja vie kielen mennessään. Eniten aikaa valmistuksessa menee pastan kypsymiseen. Valitettavasti en ole Suomen kaupoista löytänyt vielä mistään calamarata-pastaa. Ehkä sitä voisi saada tilaamalla, mutta jos välttämättä haluaa juuri sen muotoista pastaa, niin sitä saisi tehtyä leikkaamalla cannelloni-pastaputket noin sentin paloiksi.

PESTO-KESÄKURPITSALASAGNE

klikkaamalla kuvaa pääset reseptiin

Sesonkikasviksista saa helposti maistuvan lasagnen. Tässä tapauksessa tosin peston vahva maku peittää alleen kesäkurpitsan vähän liiankin miedon maun. Tällä kertaa päästimme itsemme helpommalla ja ostimme peston ja lasagnelevyt valmiina. Lasagnelevyjä ei ole välttämätöntä keittää ennen paistoa, mutta sillä tavoin saa paistoaikaa hieman lyhennettyä. Lasagne pysyy myös mehevämpänä, kun levyt ovat ensin kiehuneet hieman vedessä. Niitä ei kuitenkaan kannata keittää liian kauaa, muutama minuutti riittää.

LASAGNE ALLA BOLOGNESE

Jos puhutaan lasagnesta, tyypillisesti tarkoitetaan lasagne alla bolognesea. Eli se on se lasagne, jossa on pastalevyjen välissä bolognese-kastiketta, valkokastiketta ja parmesaaniraastetta. Päätimme tehdä sitä viime viikonloppuna ja vaikka olenkin sitä tehnyt monet monet kerrat, niin ajattelin vilkaista, mitä italialaisilla nettisivuilla kerrotaan kyseisestä lasagnesta. Kävikin ilmi, että olen siis tähän asti aina tehnyt sen vääränlaisesta pastasta! Italiassa kun on tärkeätä, että tietyt salsat kuuluvat yhteen jonkun tietynlaisen pastan kanssa ja niinpä myöskään lasagne alla bolognese, ei ole sitä, jos ei sitä ole tehty vihreistä pastalevyistä, eli pinaatilla maustetusta pastasta. No, lohdutuksena sanottakoon, että eipä sitä tiedetä joka puolella Italiassakaan. Meillä ainakin Napolin sukulaiset ovat kyllä sen tehneet aina ihan tavalliseen pastaan.

Onneksi meillä kuitenkin oli pinaattia pakastimessa ja pystyimme tekemään vihreätä pastaa. Maussa ei suuren suurta eroa ollut tavallisesta pastasta tehtyyn lasagneen, hieman se pinaatti siinä maistui, mutta kuten aina, lasagne vei kielen mennessään.

EVÄSRUOKAA

Danubio on alkuperältään tsekkiläinen makea leivonnainen (buchteln), jossa hiivalla kohotetut, hillolla täytetyt pullat laitetaan vuokaan vierekkäin, niin että ne kohotessaan jäävät toisiinsa kiinni. Ne ovat hyvin yleisiä myös Itävallassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Unkarissa. Kerrotaan, että eräs tunnettu napolilainen kondiittori palasi 1920-luvulla sodan jälkeen Napoliin, mukanaan itävaltalainen vaimonsa ja niinpä he alkoivat leipomossaan valmistaa myös itävaltalaisia leivonnaisia, joista yksi tunnetuimmista Napolissa on juuri danubio. Siitä alettiin tehdä myös suolaista versiota, josta on ajan myötä tullut ehkä jopa makeaakin suositumpi. Danubio on helppo ottaa evääksi mukaan esimerkiksi piknikille tai automatkalle, koska sen voi hyvin valmistaa suoraan kertakäyttövuokaan, jonka saa kätevästi laukkuun mukaan. Vuoasta saa helposti irrotettua ja syötyä pallon. Samasta taikinasta voi tehdä sekä suolaisen että makean version. Jos tekee pelkästään makeita, voi taikinaan lisätä hieman vaniljasokeria. Täytteeksi voi makeisiin laittaa aprikoosi- tai jotain muuta hilloa, nutellaa tms. Suolaisiin voi laittaa sen sijaan kinkkua, salamia, juustoa tai mitä kaapista sattuu löytymään.

Italialaiset tunnetusti syövät pastaa päivittäin, eivätkä osaa oikein elääkään ilman pastaa. Niinpä jopa meren rannalle lähtiessään mammat usein valmistavat evääksi pastamunakasta, jonka saa helposti kääräistyä folion sisään ja syötyä rannalla, vaikka sitten käsin. Pastamunakkaaseen voi hyvin käyttää edellisen päivän pastan jämiä tai sitten keittää ensin pastan. Munakkaasta voi tehdä punaisen, käyttämällä tomaattikastiketta, mutta jos ei halua, tai ei ole tomaattikastiketta, voi sen tehdä ihan vaan kananmunista ja maidosta. Siihen voi laittaa lisäksi vähän kaikkea mitä jääkaapista löytyy mm. kinkkua, pekonia ja erilaisia juustoja. Tuloksena on erittäin helppo ja maukas ruoka, joka varmasti maistuu lapsillekin.

TUOREPASTA (pasta fresca)

Moni voi ajatella, että tuorepastan tekeminen on työlästä hommaa. Sen sijaan se on aika helppotekoista, nopeaa ja myös edullista. Vähimmillään tarvitset vain jauhoja ja vettä sekä muutaman minuutin aikaa. Taikinan tulisi levätä puolisen tuntia, mutta sillä aikaa kerkeää hyvin sekoittaa täytteen ainekset. Suurin työ esimerkiksi ravioleiden tekemisessä, on taikinan mankeloinnissa ja täytteen laittamisessa. Jos ei omista pastamankelia, niin siinä tapauksessa menee kyllä kaulimiseen varmasti eniten aikaa, koska taikina on saatava hyvin ohueksi. Mankelilla sekin homma hoituu yllättävän nopeasti. Kaikista helpoiten mankeloinnin saa tehtyä yleiskoneeseen liitettävällä pastamankeli-lisälaitteella, jolloin molemmat kädet jäävät vapaiksi. Lisälaitteina löytyy myös erilaisia pastaleikkureita, jos oikein innostuu tekemään tuorepastaa. Toki voi aina leikata pastan myös käsin. Tuorepastasta on helppo tehdä mm. lasagnelevyjä, tagliatellea ja erilaisia täytettyjä pastoja, mm. ravioleja. Sekin on hyvä muistaa, että tuorepastaa ei keitetä yhtä pitkään kuin kuivapastaa, sille riittää usein 4-6 minuutin keittoaika, riippuen pastan paksuudesta.

Tuorepastan valmistus:

Jokaista 100 gramman jauhomäärää kohden tulee yksi kananmuna. Jos taikina tuntuu jäävän kuivaksi, niin voi lisätä tilkan vettä. Annoskoon voi laskea niin, että jokaista henkilöä kohden tulee 100 grammaa jauhoja. Eli kuuteen annokseen (noin kilon verran tuorepastaa) tarvitset:

600 g vehnäjauhoja

6 kananmunaa (isoa)

tarvittaessa hieman vettä

ripaus suolaa

Mittaa jauhot kulhoon tai leivontapöydälle. Tee keskelle kraateri ja riko munat siihen. Lisää ripaus suolaa ja sekoita taikina tasaiseksi. Tarvittaessa lisää vettä teelusikallinen kerrallaan, ettei pastasta tulee liian löysää. Taikinapallon tulee olla hyvin kiinteä.

Jos et voi tai halua käyttää kananmunaa, tee taikina muuten samoin, mutta ainoastaan jauhosta ja vedestä. Ylläolevasta oikeanpuoleisesta kuvasta huomaa eron taikinoiden välillä. Vasemmanpuoleisissa ravioleissa ei ole kananmunaa, joten pasta on vaaleampaa, kun taas kananmunallinen (oikeanpuoleinen) pastataikina on hieman tummempaa ja kellertävämpää. Ravioleiden valmistuksessa sillä ei ole merkitystä, onko taikinassa kananmunaa vai ei.

Kananmunaton ohje:

600 g vehnäjauhoja (mielellään durum-vehnäjauhoja, tai ainakin osa jauhoista niitä)

3 dl lämmintä vettä (tarvittaessa hieman enemmän)

ripaus suolaa

Pinaatti-ricottaravioleiden ohje löytyy resepteistä ja jos haluat siitä pdf-version, saat sen alla olevasta linkistä.

SUNNUNTAILOUNAS ITALIASSA

Italiassa meillä on sunnuntaisin ollut usein tapana syödä sukulaisten tai ystävien kesken hieman pidempään ja runsaammin. Silloin lounas saattaa sisältää ensin alkupaloja, sitten alkuruuan ja pääruuan, sekä sen jälkeen vielä jälkiruuan. Usein vielä jälkiruokaa ennen, tai joskus sen jälkeen, syödään hedelmiä. Lounaan syömiseen saattaa kulua useampi tunti aikaa ja silloin syödään niin reilusti, ettei sinä päivänä enää tarvitse muuta ateriaa, korkeintaan iltapalaksi jotain pientä ja kevyttä. Alkuruoka on yleensä jokin pastaruoka tai risotto ja pääruuaksi on sitten lihaa tai kalaa eri lisukkeilla vähän sen mukaan mitä on ollut alkuruokana.

Gratinoitu pasta on tyypillinen sunnuntailounaan alkuruoka ja se riittäisi jo itsessään koko lounaaksi, koska se on hyvin tuhti ruoka. Sen koostumus voi vaihdella hieman sen mukaan, mitä kaapista löytyy, mutta yleensä siihen laitetaan valkokastikkeen lisäksi kinkkua, juustoja ja herneitä. Kuten monet muutkin pastaruuat, se on erittäin maukasta myös seuraavana päivänä lämmitettynä. Ohjeen kuvien kera löydät jälleen resepteistä tai pdf-version (ilman kuvia) saat klikkaamalla kuvan alapuolella olevaa linkkiä.

HERNEPASTA ON HELPPO JA NOPEA ARKIRUOKA

Tässä on todella helppotekoinen ruoka. Se on puolessa tunnissa valmista ja on erittäin maukasta. Myös lasten suuhun se sopii hyvin niin koostumuksensa kuin makunsa puolesta. Ohjetta on lisäksi helppo muunnella määrien suhteen. Esimerkiksi pekonia voi laittaa vain puolet reseptin määrästä tai sen tilalla voi käyttää muun muassa ilmakuivattua kinkkua. Pastana käytetään yleensä tubetti-pastaa, mutta koska sitä on vaikeampi löytää Suomesta, niin sen sijaan voi käyttää ihan normaalia sarvimakaronia. Lopputulos on varmasti yhtä maukas.

Reseptin kuvineen löydät sivulta, mutta klikkaamalla alta saat sen myös pdf-muodossa.