SALSICCIA E FRIARIELLI

Friariellit muistuttavat parsakaalin, lehtikaalin ja nauriin naattien sekoitusta. Suomesta niitä emme ole tuoreena mistään löytäneet, mutta näin talviaikaan Italiassa käydessä, on niitä ehdottomasti tuotava mukana. Napolin seudulla niitä nimitetään friarielleiksi, mutta muualla Italiassa niitä kutsutaan muun muassa nimillä broccoletti, rapini tai cime di rapa. Friariellien maku on hieman kitkerä ja siihen on totuteltava. Tuoremakkaran (salsiccia) kanssa ne ovat kyllä lyömätön yhdistelmä.

Myös hyvän tuoremakkaran löytäminen on usein työn alla täällä Suomessa. Mahdollisuuksien mukaan myös se kannattaa tuoda Italiasta. Tuoremakkara on usein hyvin suolaista ja itse ainakin tykkäämme keittää niitä ensin vedessä, että enimmät suolat liukenevat veteen. Sen jälkeen vielä paistamme ne pannulla, että pinta saa kauniin värin.

Friariellit on puhdistettava ”puisemmista” varsista ja mukaan otetaan vain nuput sekä pehmeämmät ja tuoreemmat lehdet. Ne me keitämme ensin joitakin minuutteja suolalla maustetussa vedessä, että kovemmat lehtiruodit pehmenevät ja sen jälkeen ne paistetaan vielä paistinpannulla valkosipulilla ja chilillä maustetussa oliiviöljyssä.

TURUN REISSU

Olipa kiva taas käydä Turussa ja päästä italialaisten tuotteiden makuun. Tietyistä paikoista tuli kyllä Turun vierailujemme vakkaripaikkoja. Elintarvikkeita, napolilaista pizzaa ja ennen kaikkea italialaista jäätelöä kesäkuumalla… Harmi, että sinne on vaan niin pitkä matka.

EVÄSRUOKAA

Danubio on alkuperältään tsekkiläinen makea leivonnainen (buchteln), jossa hiivalla kohotetut, hillolla täytetyt pullat laitetaan vuokaan vierekkäin, niin että ne kohotessaan jäävät toisiinsa kiinni. Ne ovat hyvin yleisiä myös Itävallassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Unkarissa. Kerrotaan, että eräs tunnettu napolilainen kondiittori palasi 1920-luvulla sodan jälkeen Napoliin, mukanaan itävaltalainen vaimonsa ja niinpä he alkoivat leipomossaan valmistaa myös itävaltalaisia leivonnaisia, joista yksi tunnetuimmista Napolissa on juuri danubio. Siitä alettiin tehdä myös suolaista versiota, josta on ajan myötä tullut ehkä jopa makeaakin suositumpi. Danubio on helppo ottaa evääksi mukaan esimerkiksi piknikille tai automatkalle, koska sen voi hyvin valmistaa suoraan kertakäyttövuokaan, jonka saa kätevästi laukkuun mukaan. Vuoasta saa helposti irrotettua ja syötyä pallon. Samasta taikinasta voi tehdä sekä suolaisen että makean version. Jos tekee pelkästään makeita, voi taikinaan lisätä hieman vaniljasokeria. Täytteeksi voi makeisiin laittaa aprikoosi- tai jotain muuta hilloa, nutellaa tms. Suolaisiin voi laittaa sen sijaan kinkkua, salamia, juustoa tai mitä kaapista sattuu löytymään.

Italialaiset tunnetusti syövät pastaa päivittäin, eivätkä osaa oikein elääkään ilman pastaa. Niinpä jopa meren rannalle lähtiessään mammat usein valmistavat evääksi pastamunakasta, jonka saa helposti kääräistyä folion sisään ja syötyä rannalla, vaikka sitten käsin. Pastamunakkaaseen voi hyvin käyttää edellisen päivän pastan jämiä tai sitten keittää ensin pastan. Munakkaasta voi tehdä punaisen, käyttämällä tomaattikastiketta, mutta jos ei halua, tai ei ole tomaattikastiketta, voi sen tehdä ihan vaan kananmunista ja maidosta. Siihen voi laittaa lisäksi vähän kaikkea mitä jääkaapista löytyy mm. kinkkua, pekonia ja erilaisia juustoja. Tuloksena on erittäin helppo ja maukas ruoka, joka varmasti maistuu lapsillekin.