LA PIZZA MARGHERITA

kirjoittaja

Kerrotaan, että pizza margherita olisi valmistettu ensimmäisen kerran vuonna 1889, Brandi-nimisessä pizzeriassa Napolissa, Italian kuningatar Margheritan kunniaksi. Sen vuoksi pizza margheritan punainen (tomaattikastike), valkoinen (mozzarella) ja vihreä (basilika) väri symbolisoivat Italian lippua. Joidenkin tutkimusten mukaan kuitenkin margherita-pizza olisi kuitenkin kehitetty Napolissa jo melkein vuosisata aiemmin. Oli niin tai näin, niin pizza Margherita on suosituin napolilaisista pizzoista ja sitä on ehdottomasti maistettava, jos matkustaa Napoliin.

Pizzataikina on yksinkertaisuudessaan vain vettä, jauhoja, hiivaa ja suolaa, mutta sen kohottamiseen saa varata runsaasti aikaa. Perinteisesti napolilaiset pizzat paistetaan puulämmitteisessä pizzauunissa, jota lämmitetään tunteja ennen paistamisen aloittamista, ja jossa palaa sivussa tuli koko paiston ajan. Pizzauunin katto on kupolin mallinen ja sen lämpö noin 400 astetta. Yksi pizza paistuu hetkessä ja sen paiston kanssa on oltava todella huolellinen, koska pizza voi herkästi palaa uunin kuumuuden vuoksi.

Kotiuunissa paistettua pizzaa ei tietysti voi verrata aidon pizzauunin tuotokseen, mutta kyllä sähköuunissakin saa aikaan ihan kohtuullisen pizzan. Siinäkin on muistettava, että uunin on oltava mahdollisimman kuuma, eikä paistoaika ole kuin kymmenisen minuuttia.

Usein pizzataikinaan lisätään edellisten aineiden lisäksi myös oliiviöljyä. Meidänkin pizzaohjeeseen kuuluu lisäksi oliiviöljyä ja ripaus sokeria hiivan aktivoimiseksi.

LASKIAISAJAN KEITTIÖSSÄ

kirjoittaja
chiacchiere

Laskiainen Italiassa on karnevaalin aikaa. Se päättyy laskiaistiistaihin (martedì grasso) ja sen jälkeen alkaa paaston aika pääsiäiseen saakka. Karnevaaliaikaan syödään tuhteja ruokia ja jälkiruokia. Muun muassa lasagne on tyypillinen karnevaaliajan ruoka. Lasagne bolognese on kaikkialla tunnettu bolognese- ja valkokastikkeella pastalevyjen kanssa kerroksittain täytetty lasagnevuoka, mutta napolilainen lasagne on hieman erilainen. Sen valmistuksessa käytetään mm. napolilaista ragua, pieniä lihapullia sekä erilaisia juustoja.

Laskiaisen ajan leivonnaisia ovat Napolin seudulla mm. migliaccio, jonka nimesimme mannakakuksi, ja chiacchiere, jolla on paljon eri nimiä eri puolilla saapasmaata (mm.frappe, bugie, cròstoli, gale, cenci ja lattughe). Niitä tarjoillaan usein sanguinaccio-suklaakastikkeen kera. Mannakakkua on valmistettu jo keskiajalta lähtien, mutta silloin sen valmistuksessa käytettiin hirssijauhoa ja sian verta. Kun maatiloilla teurastettiin sika, niin siitä ei heitetty mitään hukkaan. Myös veri siis käytettiin hyväksi, koska sen uskottiin olevan hyvin ravitsevaa. Vasta 1700-luvulla perinteinen resepti muokattiin nykyiseen muotoonsa; veri korvattiin maidolla, voilla, sokerilla, munilla ja mausteilla. Myös hirssijauhojen tilalla alettiin käyttää mannaryynejä. Migliaccio koristellaan tomusokerilla, mutta halutessaan voi taikinaan sekoittaa ennen paistamista pieniä suklaapaloja tai sitten tarjoilla se suklaakastikkeen kera. Nykyisin siitä tehdään myös suolaista versiota, jossa taikinaseoksesta jätetään sokeri pois ja siihen lisätään mm. salamipalasia ja eri juustoja.

Chiacchiere-leivonnaiset ovat edullisia ja helppoja valmistaa. Myös niitä on valmistettu useiden vuosisatojen ajan. Ne ovat ohuita friteerattuja, tomusokerilla koristeltuja lastuja, jotka usein nautitaan sanguinaccio-kastikkeen kanssa. Sanguinaccio valmistettiin alkujaan myös sian verestä, mutta nykyisin se on maitopohjainen ja saa tumman värinsä suklaasta ja kaakaosta.

RISOTOSTA ON MONEKSI

kirjoittaja

Risotto on tyypillinen pohjoisitalialainen riisiruoka, mutta se on tunnettu ympäri maapalloa. Siitä saa helposti sekä kevyen dieettiruoan että tuhdimman annoksen, josta riittää sulateltavaa pidemmäksikin aikaa. Kevyempään versioon voi rasvana käyttää esimerkiksi pienen määrän oliiviöljyä ja lisäämällä kasvisten määrää. Voin voi myös kokonaan jättää pois, vaikkakin se antaa risotolle pehmeämmän maun ja hienomman ulkonäön. Myös juuston voi jättää laittamatta, jos haluaa hyvin kevyen risoton, mutta tottahan myös siitä maku hieman kärsii.

Risotto on siitäkin kiva ruoka, että sen kanssa voi hyvin soveltaa ohjetta maun mukaan. Jos haluaa käyttää ruuassa enemmän kasviksia, niin risoton kanssa se on helppoa. Erikokoiset ja eri ikäiset ihmiset syövät tietenkin erikokoisia ruoka-annoksia, mutta riisin määrän voi laskea suurin piirtein 100 grammaa henkilöä kohden, niin silloin risottoa tulee yleensä riittävästi. Tietysti, jos on paljon raavaita miehiä syömässä, niin silloin on syytä nostaa riisin määrää ja lasten kohdalla tietysti päinvastoin.

Risottoja on paljon monenlaisia. Eri kasviksista saa hyvin erilaisia risottoja: mm. sienistä, kurpitsasta, kesäkurpitsasta, pinaatista, salaattisikurista ja punasikurista. Äyriäisrisotto on erittäin herkullinen ruoka, mutta Suomesta siihen on melko vaikeata saada hyviä ja tuoreita äyriäisiä. Pakasteäyriäisistä saa kuitenkin kohtuullsen hyvin valmistettua korvaavan version. Hyvin tunnettu on myös risotto alla milanese (milanolaiseen tapaan valmistettu risotto), joka on hienon keltainen väriltään. Upean värinsä se saa sahramista. Sen valmistuksessa käytetään luuydintä ja usein myös laardia, mutta kotioloissa sen voi valmistaa käyttämällä rasvana öljyä ja voita ja lopputulos on sellaisenakin hyvin maukas. Joissakin risotoissa käytetään valkoviinin sijaan punaviiniä ja se antaa myös ruualle oman erikoisen värinsä.

Jos risottoa jää tähteeksi, niin sitä ei missään nimessä kannata heittää menemään. Toki sen voi lämmittää ja syödä seuraavana päivänä risottona, mutta siitä saa mainiosti esimerkiksi alkupaloja. Voit muun muassa pyörittää risotosta pieniä palloja ja paneroida ja friteerata ne.

kesäkurpitsarisotto

kurpitsarisotto

risotto milanolaiseen tapaan

SUNNUNTAILOUNAS ITALIASSA

kirjoittaja

Italiassa meillä on sunnuntaisin ollut usein tapana syödä sukulaisten tai ystävien kesken hieman pidempään ja runsaammin. Silloin lounas saattaa sisältää ensin alkupaloja, sitten alkuruuan ja pääruuan, sekä sen jälkeen vielä jälkiruuan. Usein vielä jälkiruokaa ennen, tai joskus sen jälkeen, syödään hedelmiä. Lounaan syömiseen saattaa kulua useampi tunti aikaa ja silloin syödään niin reilusti, ettei sinä päivänä enää tarvitse muuta ateriaa, korkeintaan iltapalaksi jotain pientä ja kevyttä. Alkuruoka on yleensä jokin pastaruoka tai risotto ja pääruuaksi on sitten lihaa tai kalaa eri lisukkeilla vähän sen mukaan mitä on ollut alkuruokana.

gratinoitu-pastaLataa

Gratinoitu pasta on tyypillinen sunnuntailounaan alkuruoka ja se riittäisi jo itsessään koko lounaaksi, koska se on hyvin tuhti ruoka. Sen koostumus voi vaihdella hieman sen mukaan, mitä kaapista löytyy, mutta yleensä siihen laitetaan valkokastikkeen lisäksi kinkkua, juustoja ja herneitä. Kuten monet muutkin pastaruuat, se on erittäin maukasta myös seuraavana päivänä lämmitettynä. Ohjeen kuvien kera löydät jälleen resepteistä tai pdf-version (ilman kuvia) saat klikkaamalla kuvan alapuolella olevaa linkkiä.

HERNEPASTA ON HELPPO JA NOPEA ARKIRUOKA

kirjoittaja

Tässä on todella helppotekoinen ruoka. Se on puolessa tunnissa valmista ja on erittäin maukasta. Myös lasten suuhun se sopii hyvin niin koostumuksensa kuin makunsa puolesta. Ohjetta on lisäksi helppo muunnella määrien suhteen. Esimerkiksi pekonia voi laittaa vain puolet reseptin määrästä tai sen tilalla voi käyttää muun muassa ilmakuivattua kinkkua. Pastana käytetään yleensä tubetti-pastaa, mutta koska sitä on vaikeampi löytää Suomesta, niin sen sijaan voi käyttää ihan normaalia sarvimakaronia. Lopputulos on varmasti yhtä maukas.

Reseptin kuvineen löydät sivulta, mutta klikkaamalla alta saat sen myös pdf-muodossa.

hernepastaLataa