SCIALATIELLI ALLO SCARPARIELLO

Scialatielli-pasta on peräisin Amalfin kaupungista ja se yhdistetään usein meren antimia sisältäviin kastikkeisiin. Me valmistimme sitä kuitenkin scarpariello-kastikkeen kanssa, mikä on myös hyvä yhdistelmä. Ehkä seuraavalla kerralla mankeloimme pastan hieman ohuemmaksi, mutta sen ei kuitenkaan pidä olla liian ohutta.

Scarpariello-kastike on syntynyt keskellä Napolia, ”espanjalaisissa kortteleissa” (i quartieri spagnoli). Kerrotaan, että sitä valmistivat suutarien (”scarpari”) vaimot maanantaisin, joka oli suutarien vapaapäivä. Suutarit saivat usein juustoja palkkioksi ihmisiltä, joilla ei ollut maksaa rahana. Näitä juustoja yhdistettiin sunnuntain lounaalta jääneeseen raguun ja näin syntyi scarpariello-kastike. Kastikkeessa yhdistyy tomaatti, basilika sekä runsas määrä juustoraastetta. Siitä tulee kreemimäinen ja herkullinen kastike esimerkiksi tuorepastalle, mutta toki se sopii hyvin myös normaalin pastan kastikkeeksi. Sillä voi höystää esimerkiksi spaghettia tai erilaisia putkipastoja.

MUNAKOISORULLAT ON ERITTÄIN MAUKAS KESÄRUOKA

Italiassa on tapana syödä mahdollisuuksien mukaan satokauden tuotteista tehtyä ruokaa. Munakoisojen aika on kesällä ja niistä saa tehtyä monia erilaisia ruokia. Munakoisorullat on hyvin samantapainen ruoka kuin parmigiana di melanzane. Ruuasta tulee aika tuhti, jos munakoisoviipaleet leivittää ja friteeraa, mutta me teimme kevyemmän version paahtamalla munakoisosiivut parilalla. Sen voi toki tehdä myös uunissa, jos ei satu omistamaan parilaa. Ruoka on myös melko helppotekoinen, etenkin jos grillaat munakoisosiivut uunissa. Paahtamalla parilalla tai grillaamalle muinakoisot uunissa, saat ruuasta kevyen, kesäisen aterian.

Koita ihmeessä munakoisoista myös munakoiso-tonnikalalisäkettä, joka on todella herkullista.

TURUN REISSU

Olipa kiva taas käydä Turussa ja päästä italialaisten tuotteiden makuun. Tietyistä paikoista tuli kyllä Turun vierailujemme vakkaripaikkoja. Elintarvikkeita, napolilaista pizzaa ja ennen kaikkea italialaista jäätelöä kesäkuumalla… Harmi, että sinne on vaan niin pitkä matka.

TARALLI NAPOLETANI

taralli napoletani

Napolilaiset tarallit (taralli sugna e pepe) ovat pippurinen suolapala, joka maistuu kesähelteellä kylmän oluen kera. Ne ovat herkullisia alkupaloina ja sopivat välipaloiksi tai vaikkapa suolapalaksi illanistujaisiin. Napolilaisille taralleille on tyypillistä mantelin ja pippurin sekoitus yhdistettynä murenevaan rakenteeseen.

Kuten moni muu resepti, myös tämä on saanut alkunsa siitä, ettei ruokaa haluttu heittää menemään. 1700-luvulla leipurit alkoivat tehdä niitä leivästä jääneestä taikinasta, johon he yhdistivät silavaa ja pippuria. Manteleita on alettu niihin lisäämään vasta 1800-luvulla.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! BUONA PASQUA!

Tortano

Napolin seudulla pääsiäiseen kuuluvat perinteisesti muun muassa tortano ja pastiera. Tortano on suolainen leipämäinen leivonnainen, jonka sisältä paljastuu herkullinen täyte. Täytteenä on salamia, kinkkua ja juustoa. Pastiera puolestaan on makea piirakka, jonka aromina maistuu hyvin vahvasti appelsiininkukka. Ohjeet löytyvät kuvaa tai kuvatekstiä klikkaamalla.

Pastiera napoletana

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ! BUONA FESTA DELLE DONNE!

mimoosakakku

Jälleen on naisten päivä, jota on Italiassa vietetty jo 1900-luvun alkupuolelta saakka ja sen symbolina on mimoosapuun kukka. Siksi myös mimoosakakkua tarjoillaan useasti 8. maaliskuuta naistenpäivän kunniaksi. Mimoosakakun alkuperästä on hieman erilaisia tarinoita, mutta erään niistä mukaan, rietiläinen kokki Adelmo Renzi olisi osallistunut vuonna 1962 Sanremossa järjestettyyn leivontakilpailuun. Kunnioittaakseen kukkien kaupunkina pidettyä Sanremoa, hän teki kakusta mimoosan kukkaa muistuttavan, ja voitti sillä kilpailun. Alkuperäistä reseptiä ei ole kuitenkaan koskaan paljastettu.

Mimoosakakku tehdään sokerikakkupohjasta, joka kostutetaan sitrusmehulla ja -liköörillä (jotkut käyttävät ananasmehua), täytetään kreemillä ja kuorrutetaan kakkupohjan murusilla niin, että se muistuttaa mimoosan kukkaa. Linkkiä tai kuvaa klikkaamalla pääset ohjeeseen.

CASTAGNOLE AL FORNO – LASKIAINEN

Castagnole al forno on laskiaisajan leivonnainen Italiassa. Ne tehdään tyypillisesti friteeraten, mutta ne voi tehdä myös uunissa, jolloin niistä saa hieman kevyemmän version. Ne ovat lähtöisin Pohjois-Italiasta ja vanhimpien löydettyjen reseptien historia ulottuu aina 1600-luvun lopulle saakka. Nykyisin niitä tehdään ympäri saapasmaata ja reseptit hieman vaihtelevat. Joissakin käytetään taikinassa ricottaa, vaikka sitä ei alkuperäisessä reseptissä ollutkaan. Me käytimme sitä leivonnassa ja teimme ne uunissa. Pintaan saisi kyllä varmasti paremmin väriä friteeraamalla ne.

Laskiaisen aikaan Italiassa syödään muutenkin melko raskaita ruokia, kuten esimerkiksi lasagnea ja erilaisia friteerattuja leivonnaisia. Lasagne alla bolognese on perinteinen jauheliha- ja valkokastikkeella täytetty lasagne, kun taas esimerkiksi napolilaiseen lasagneen laitetaan täytteeksi ricottaa, mozzarellaa, ragu-kastiketta ja pieniä lihapullia. Castagnole-leivonnaisten lisäksi laskiaisena leivotaan muun muassa migliaccio-kakkua ja chiacchiere-leivonnaisia.

INSALATA DI RINFORZO

Insalata di rinforzo on Napolin seudulla joulun aikaan valmistettava kasvislisäke, jonka valmistuksessa käytetään kukkakaalia, oliiveja, etikassa säilöttyjä paprikoita ja usein myös porkkanoita, anjovista ja kapriksia. Sen valmistuksessa käytetyt ainekset vaihtelevat perheiden perinteiden ja makujen mukaan. Pääraaka-aineina kuitenkin ovat aina kukkakaali, oliivit ja paprikat. Sitä syödään jouluaatosta aina vuoden vaihteeseen saakka, aineksia lisäten sitä mukaa, kun ne vähenevät.

Kukkakaali leikataan paloiksi ja keitetään suolalla maustetussa vedessä noin viiden minuutin ajan. Kukkakaalipaloihin sekoitetaan maun mukaan vihreitä ja mustia oliiveja, pilkottuja etikkapaprikoita ja halutessa myös muita aineksia. Joukkoon lisätään oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa maun mukaan. Sekoita ja jätä lisäke maustumaan jääkaappiin, useamman tunnin ajaksi, välillä sekoittaen.

PANDORO

Pandoro on Veronasta kotoisin oleva tunnettu joulun leivonnainen, joita löytyy jo marraskuusta lähtien jokaisesta marketista Italiassa. Se on omanlaisessaan, kahdeksansakaraisen tähden muotoisessa, vuoassa leivottu, tomusokerilla hunnutettava leivonnainen. Kaupasta ostettavassa pandorossa on aina pieni tomusokeripussukka mukana, jolla leivonnaisen voi koristella ennen tarjoilua. Itse leivottaessa pandoron valmistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Sen teko on monivaiheinen ja joka välissä on odotettava taikinan kohoamista. Lopputulos kyllä palkitsee vaivan. Suomesta on ehkä vaikea löytää oikeata pandoro-vuokaa, mutta kuka estää tekemästä sitä toisenlaisessa vuoassa.