FRITEERATUT PIKKUPIZZAT – PIZZETTE FRITTE

Jos pizzasta täytyy tehdä vielä epäterveellisempi ja herkullisempi versio, niin tässäpä olisi yksi. Friteeratuissa pizzoissa on hieman isompi työ tavalliseen pizzaan verrattuna, mutta lopputulos kyllä maksaa vaivan. Esimerkiksi nuorison synttärijuhliin nämä ovat erinomaisia, mutta valmistus on ajoitettava niin, että ne voidaan syödä kuumina, heti valmistuttua, kuten yleensä kaikki friteeratut ruuat.

FOCACCIA – ITALIAN PELTIPIZZA

margherita-focaccia

Kävellessä kaupunkien kaduilla Italiassa, näkee usein kahviloiden ikkunoissa myynnissä olevia erilaisia peltipizzan palasia. Varmasti tyypillisin niistä on margherita, eli tomaatilla ja mozzarellalla päällystetty focaccia, mutta myös focaccia genovese on hyvin yleinen. Se on yksinkertainen, hyvin rasvainen, oliiviöljyllä ja karkealla suolalla maustettu herkullinen pizzapala.

Perunafocaccia tuli vastaan ensimmäisen kerran eräässä kahvila-pizzeriassa, pienessä kylässä Campanian maakunnassa, ja se vei kyllä kielen mennessään. Siinä on päällä perunasiivuja, sipulia ja rosmariinia.

perunafocaccia

Isotädin keittiöstä on saatu moni herkullinen resepti ja hänen tekemänsä focaccia on aivan ihanan pehmeää ja maukasta. Sitä ei tehdä pizzataikinaan, vaan sillä on oma taikinansa, jonka erikoisuutena on mm. kondensoitu maito. Se maustetaan rosmariinilla ja karkealla suolalla ja se on erinomainen esimerkiksi retki- tai matkaeväänä.

isotädin focaccia

PÄÄSIÄISEN HERKKUJA

cassata al forno

Italiassa pääsiäinen on vähintään yhtä suuri juhla ruokapöydässä kuin joulu. Pääsiäistä ennen monet paastoavat ja niinpä sitten juhlan aikaan syödään senkin edestä. Pääsiäislounas syödään pitkän kaavan mukaan perheen ja sukulaisten parissa. Aloitetaan alkupaloilla, jolloin pöydässä voi olla muun muassa erilaisia juustoja ja salamia ym. leikkeleitä. Napolin seudulla valmistetaan suolaista täytettyä briossia, jota kutsutaan nimellä casatiello tai tortano. Ne eroavat toisistaan sillä, että casatiellossa on raa’at kananmunat aseteltu briossin päälle ennen paistamista, kun taas tortanossa ne laitetaan keitettynä täytteen sekaan. Toiset eivät laita kananmunaa ollenkaan. Me teimme tortanon ilman kananmunaa. Myös keitetyt artisokat kuuluvat kevääseen ja pääsiäisen aikaan. Niistä irrotetaan lehti kerrallaan ja hampailla vedetään pehmeä osa syötäväksi. Lopulta esiin tulee artisokan pehmeä sydän, joka on suurta herkkua. Alkupaloina voidaan tarjoilla myös erilaisia suolaisia piirakoita, esim. pinaatilla ja ricotalla täytetty tai kevään kasviksista, kuten parsasta, tehty piirakka.

Perinteisesti alkuruuaksi on, ainakin Campanian maakunnassa, vihreää kasvis-lihakeittoa (minestra maritata) sekä myös esimerkiksi pastaa jossakin muodossa, esimerkiksi täytettyä tuorepastaa gratinoituna tai jonkun kastikkeen kera tai tortellini-täytepastaa lihaliemessä. Kasvis-lihakeittoon tarvittavia kasviksia ei Suomesta löydy kaupasta, ja sitä olisi todella vaikea yrittää kopioida joillakin toisilla kasviksilla. Pääruokana on yleensä karitsaa jossain muodossa ja sen lisukkeina esimerkiksi perunoita, jotka on kypsennetty karitsan kanssa uunissa.

tortano

Jättikokoisten suklaamunien lisäksi jälkiruokina syödään mm. pastiera-piirakkaa, cassata-kakkua tai colomba-leivonnaista. Colomba muistuttaa hieman joulun ajan panettonea, mutta se on koristeltu raesokerilla ja manteleilla ja se on kyyhkysen muotoinen. Cassata-kakusta on kaksi eri versiota; erittäin koristeellinen sokerikakkupohjalle tehty ja kandeeratuilla hedelmillä koristeltu, jossa täytettä ei paisteta, ja cassata al forno, joka on uunissa täytteineen paistettu murotaikinakakku. Pastiera-piirakka on hyvin tyypillinen pääsiäisajan herkku Napolissa. Sen mausteena käytetään appelsiininkukka-aromia, joka antaa sille hyvin erityisen tuoksun ja maun, josta joko tykkää tai ei tykkää.

EVÄSRUOKAA

Danubio on alkuperältään tsekkiläinen makea leivonnainen (buchteln), jossa hiivalla kohotetut, hillolla täytetyt pullat laitetaan vuokaan vierekkäin, niin että ne kohotessaan jäävät toisiinsa kiinni. Ne ovat hyvin yleisiä myös Itävallassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Unkarissa. Kerrotaan, että eräs tunnettu napolilainen kondiittori palasi 1920-luvulla sodan jälkeen Napoliin, mukanaan itävaltalainen vaimonsa ja niinpä he alkoivat leipomossaan valmistaa myös itävaltalaisia leivonnaisia, joista yksi tunnetuimmista Napolissa on juuri danubio. Siitä alettiin tehdä myös suolaista versiota, josta on ajan myötä tullut ehkä jopa makeaakin suositumpi. Danubio on helppo ottaa evääksi mukaan esimerkiksi piknikille tai automatkalle, koska sen voi hyvin valmistaa suoraan kertakäyttövuokaan, jonka saa kätevästi laukkuun mukaan. Vuoasta saa helposti irrotettua ja syötyä pallon. Samasta taikinasta voi tehdä sekä suolaisen että makean version. Jos tekee pelkästään makeita, voi taikinaan lisätä hieman vaniljasokeria. Täytteeksi voi makeisiin laittaa aprikoosi- tai jotain muuta hilloa, nutellaa tms. Suolaisiin voi laittaa sen sijaan kinkkua, salamia, juustoa tai mitä kaapista sattuu löytymään.

Italialaiset tunnetusti syövät pastaa päivittäin, eivätkä osaa oikein elääkään ilman pastaa. Niinpä jopa meren rannalle lähtiessään mammat usein valmistavat evääksi pastamunakasta, jonka saa helposti kääräistyä folion sisään ja syötyä rannalla, vaikka sitten käsin. Pastamunakkaaseen voi hyvin käyttää edellisen päivän pastan jämiä tai sitten keittää ensin pastan. Munakkaasta voi tehdä punaisen, käyttämällä tomaattikastiketta, mutta jos ei halua, tai ei ole tomaattikastiketta, voi sen tehdä ihan vaan kananmunista ja maidosta. Siihen voi laittaa lisäksi vähän kaikkea mitä jääkaapista löytyy mm. kinkkua, pekonia ja erilaisia juustoja. Tuloksena on erittäin helppo ja maukas ruoka, joka varmasti maistuu lapsillekin.

LA PIZZA MARGHERITA

Kerrotaan, että pizza margherita olisi valmistettu ensimmäisen kerran vuonna 1889, Brandi-nimisessä pizzeriassa Napolissa, Italian kuningatar Margheritan kunniaksi. Sen vuoksi pizza margheritan punainen (tomaattikastike), valkoinen (mozzarella) ja vihreä (basilika) väri symbolisoivat Italian lippua. Joidenkin tutkimusten mukaan kuitenkin margherita-pizza olisi kuitenkin kehitetty Napolissa jo melkein vuosisata aiemmin. Oli niin tai näin, niin pizza Margherita on suosituin napolilaisista pizzoista ja sitä on ehdottomasti maistettava, jos matkustaa Napoliin.

Pizzataikina on yksinkertaisuudessaan vain vettä, jauhoja, hiivaa ja suolaa, mutta sen kohottamiseen saa varata runsaasti aikaa. Perinteisesti napolilaiset pizzat paistetaan puulämmitteisessä pizzauunissa, jota lämmitetään tunteja ennen paistamisen aloittamista, ja jossa palaa sivussa tuli koko paiston ajan. Pizzauunin katto on kupolin mallinen ja sen lämpö noin 400 astetta. Yksi pizza paistuu hetkessä ja sen paiston kanssa on oltava todella huolellinen, koska pizza voi herkästi palaa uunin kuumuuden vuoksi.

Kotiuunissa paistettua pizzaa ei tietysti voi verrata aidon pizzauunin tuotokseen, mutta kyllä sähköuunissakin saa aikaan ihan kohtuullisen pizzan. Siinäkin on muistettava, että uunin on oltava mahdollisimman kuuma, eikä paistoaika ole kuin kymmenisen minuuttia.

Usein pizzataikinaan lisätään edellisten aineiden lisäksi myös oliiviöljyä. Meidänkin pizzaohjeeseen kuuluu lisäksi oliiviöljyä ja ripaus sokeria hiivan aktivoimiseksi.