Pandoro on Veronasta kotoisin oleva tunnettu joulun leivonnainen, joita löytyy jo marraskuusta lähtien jokaisesta marketista Italiassa. Se on omanlaisessaan, kahdeksansakaraisen tähden muotoisessa, vuoassa leivottu, tomusokerilla hunnutettava leivonnainen. Kaupasta ostettavassa pandorossa on aina pieni tomusokeripussukka mukana, jolla leivonnaisen voi koristella ennen tarjoilua. Itse leivottaessa pandoron valmistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Sen teko on monivaiheinen ja joka välissä on odotettava taikinan kohoamista. Lopputulos kyllä palkitsee vaivan. Suomesta on ehkä vaikea löytää oikeata pandoro-vuokaa, mutta kuka estää tekemästä sitä toisenlaisessa vuoassa.
Kastanjat ovat syksyn herkkua. Niistä voi valmistaa monenlaisia jälkiruokia, kuten esimerkiksi Monte biancoa, mutta ihan vain paahdettuinakin ne maistuvat todella hyviltä. Takan tai leivinuunin jälkilämmöllä tai hiilloksen vieressä ne saa parhaiten paahdettua, mutta sähköuunissakin se onnistuu. Kastanjoiden kuori on hyvin puumainen ja kova. Siihen on ensin leikattava viilto koko kuoren läpi. Sen jälkeen ne on laitettava uunipellille kuumien sähkövastusten alle 20-30 minuutiksi. Välillä kannattaa käydä niitä kääntelemässä hieman.
Kastanjat ovat valmiita, kun kuori on hieman tummunut ja kuoren viilto levinnyt. Paahdetut kastanjat on syötävä heti kuumina, vaikka ne ovatkin hankala kuoria tulikuumina. Kuori irtoaa kuitenkin paremmin, kun ne ovat vielä kuumia. Niistä on kuorittava ensin kova puumainen kuori ja vielä sen alla oleva ohut ruskea kalvo. Juuri se kalvo irtoaa paremmin, kun kastanjat ovat kuumia.
Liha-ricottatäytteiset cannellonit maistuvat varmasti koko perheelle. Ne ovat helppoja valmistaa, mutta valmistaminen vaatii hieman aikaa. Kun haluat päästä vähän helpommalla, ei niitä tarvitse edes keittää ennen paistamista. Riittää, että pursotat täytteen sisään, tomaattikastikkeen päälle ja laitat ruuan uuniin.
Pesto on Liguriasta kotoisin oleva raakakastike, jonka pääraaka-aineena on basilika. Perinteisesti se valmistetaan morttelissa, mutta helpommalla pääsee, kun mittaa aineet kulhoon ja sekoittaa ne sauvasekoittimella tasaiseksi. Pesto on myös nopea valmistaa. Sen kerkeää hyvin tekemään sillä aikaa, kun keittää pastan. Tyypillinen peston kanssa syötävä pasta on trofie-pasta, mutta se sopii myös spaghettiin, ja sitä käytetään myös lasagnen (mm. pesto-kesäkurpitsalasagne) valmistuksessa.
Spezzatino con piselli on erittäin maukas pääruoka. Se on jo sinällään riittävä ja täyttävä ruoka, mutta usein sitä syödään jonkun alkuruuan, kuten riisi- tai pasta-annoksen jälkeen. Se on helppotekoinen, mutta melko aikaa vievä, koska sillä on pitkä keittoaika. Keittoaikaa ei kuitenkaan kannata lyhentää, sillä liha on parasta, kun se on erittäin mureata. Painekattila on hyvin kätevä tämän ruuan valmistuksessa, koska sen ansiosta keittoajan saa puolitettua.
Nämä friteeratut kukat ovat tyypillinen kesäinen alkupala, ainakin Napolin seudulla. Ne ovat herkullisia ja helppoja valmistaa. Jos sinulla on kesäkurpitsan taimia kasvamassa, niin niistä kannattaa käyttää hyväksi myös kukat. Ne voidaan tehdä myös täytettyinä. Täytteen voi tehdä omien makumieltymysten mukaan. Siinä voi käyttää esimerkiksi ricottaa tai mozzarellaa ja kinkkua. Me teimme tällä kertaa kuitenkin ihan yksinkertaisia, pelkällä taikinalla kuorrutettuja friteerattuja kukkia. Tähän reseptiin voi käyttää sekä kurpitsan että kesäkurpitsan kukkia.
Tämä ohje on kulkeutunut suvun mukana Sisiliasta ja se on omanlaisensa variantti sisilialaisesta caponatasta, johon kuuluu eri kasviksia ja tomaattikastiketta. Ainesten määrä on hyvin summittainen ja niitä voi laittaa oman makunsa mukaan. Alkuperäisessä reseptissä munakoisot friteerataan pannulla, mutta me teemme hieman kevyemmän version ja paistamme ne uunissa pienen öljymäärän kera. Tämä ruoka on erinomainen niin lisäkkeenä kuin kevyenä pääruokanakin kuumalla säällä.
Babà on yksi Napolin tunnetuimmista leivonnaisista ja sopii juhlaan kuin juhlaan. Babà on hyvin samantapainen kuin savariini, mutta sen valmistuksessa ei käytetä maitoa. Savariini myös tarjoillaan usein hedelmien tai marjojen sekä kermavaahdon kanssa. Babà sen sijaan syödään yleensä sellaisenaan, mutta joskus myös kreemin tai kermavaahdon kera.
Babàn leivonnassa käytetään
omanlaisensa vuokaa, joka hieman levenee alhaalta ylöspäin ja niitä
on pienistä, halkaisijaltaan noin viidestä sentistä, aina noin 20
senttiin saakka. Sen lisäksi sitä leivotaan myös isoihin
rengasvuokiin. Me käytimme isoa rengasvuokaa ja pienet teimme ihan
normaalissa muffinsivuoassa.
Kerrotaan, että babà olisi peräisin Lothringenistä, Ranskasta. Siellä Puolan entinen kuningas Stanislaw Leszczynski, joka oli luopunut kruunusta ja asettunut Ranskaan Lothringenin herttuaksi, kehitti tunnetusta gugelhupf-leivonnaisesta oman versionsa. Gugelhupf oli hänen mielestään liian kuiva ja hän päätti kostuttaa sitä rommilla sekä lisätä kuivattuja hedelmiä ja sahramia. Myös taikinan valmistukseen lisättiin kohotusvaiheita ja leivonnaisesta saatiin erittäin ilmava ja kuohkea.
Pariisissa babàn reseptiä muokattiin
niin, että siitä poistettiin kuivatut hedelmät ja sahrami. Siellä
se sai myös nykyisen kupolimaisen muotonsa.
Napoliin babà saapui 1800-luvulla. Napolin kuninkaan Ferdinand IV:n puoliso, Maria Karoliina, oli Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n vaimon, Marie Antoinetten sisar, ja sitä kautta myös babà kulkeutui Napoliin.
Le graffe napoletane, eli suomalaisittain perunamunkit, ovat muunnos itävaltalaisesta krapfen-leivonnaisesta. Niiden historia Napolin seudulla yltää 1700-luvulle, kun itävaltalaiset hallitsivat aluetta. Nykyisin ne ovat tyypillisiä karnevaaliajan, eli laskiaisen, leivonnaisia, mutta niitä löytää paikallisista konditorioista ympäri vuoden.
Alkuperäisen krapfenin taikinassa ei
ole keitettyä perunaa, mutta napolilaisessa muunnoksessa on. Se
tekee munkkien rakenteesta todella pehmeää.
Nämä suolaiset leivonnaiset muistuttavat muodoltaan hieman korvapuustia. Napolissa niitä myyvät paikalliset rosticceriat ja ne ovat eräänlaista katuruokaa, jota voi syödä paikan päällä tai viedä mukanaan. Niitä on helppo tehdä myös kotona ja ne ovat esimerkiksi matkaeväänä hyvin käteviä ja täyttäviä. Niiden historiasta kerrotaan yksinkertaisesti, että edellisiltä päiviltä jääneitä juustoja ja leikkeleitä ei haluttu heittää hukkaan, niin ne laitettiin maustamaan leipää.
